Vanhoista liinoista tulee uusia vaatteita
Mitä oikein tehdään tahraisille, vanhoille, käytetyille pöytäliinoille, joilla on liikaa palveluskertoja CV:ssä? Niistä tehdään kokkitakkeja. Yhdessä tekstiilipalveluntarjoaja Eliksen kanssa Segers testaa uutta upcycle-projektia tekstiileillä, jotka ovat aiemmin eläneet toisenlaista elämää. Testipilotti Paul Svensson on kokeillut ja antaa peukkua ylös!
Ravintolaelämä voi olla kovaa – myös pöytäliinalle. Roiskeet, tiukat pesuaikataulut ja monet kuljetukset kuluttavat tekstiilejä kovasti, eikä ne kestä ikuisesti. Mutta nyt on mahdollisuus, että käytetyt pöytäliinat tekevät paluun ravintolaan ja samalla vähentävät alan ympäristövaikutuksia. Yhdessä tekstiilipalveluntarjoaja Eliksen kanssa Segers on toteuttanut projektin, jossa vanhoista käytetyistä pöytäliinoista valmistetaan uusia vaatteita. Upcycling kierrätyksen sijaan. Kyse on uusista ravintolavaatteista, jotka ovat aiemmin eläneet pöytäliinan elämää.
– Uusien vaatteiden valmistaminen vanhoista pöytäliinoista menee oikeastaan vastaan kaikkia perinteisen tekstiilituotannon prosesseja ja totuuksia, mutta meidän on löydettävä uusia tapoja vähentää ympäristövaikutuksia. Projektin alussa kohtasimme monia haasteita, mutta matkan varrella olemme saaneet vähintään yhtä paljon oppeja siitä, miten tulevaisuuden kiertotaloustuotteita voidaan kehittää ja valmistaa, kertoo Peter Frank, tuotepäällikkö Segersillä.
Kokkitakit ja pöytäliinat
Ensimmäisessä pilottiprojektissa on valmistettu sekä kokkivaatteita että pöytäliinoja. Jokaisessa uudessa vaatteessa on siru, joka kerää tärkeää tietoa käytöstä, jota sitten arvioidaan tuotekehityksessä. Uudelleenkäytettyjen vaatteiden testipilotti on Paul Svensson – kokki, ravintoloitsija ja keittokirjailija, jonka painopiste on kestävyydessä.
– Olemme ehtineet työskennellä vaatteissa jonkin aikaa, ja ne ovat todella mukavia. Henkilökunta kertoo, että vaatteet toimivat erinomaisesti palvelussa ja että lautasliinat saavat erityistä huomiota vierailtamme, kertoo Paul. Useiden vuosien ajan Paul oli etsinyt ratkaisua, jossa olemassa olevia materiaaleja voitaisiin käyttää henkilökunnan työvaatteisiin, mutta perinteisissä vaatekaupoissa olevat uudelleenkäytetyt vaatteet eivät kestäneet ravintola-alan vaatimuksia. Ja toimittajia, jotka olivat valmiita tekemään ylimääräisen ponnistuksen tarjotakseen kestäviä vaihtoehtoja ravintola-alalle, oli vähän.
– Ala tarvitsee yhdistelmän tyylikkäitä, kestäviä ja resurssiviisaita vaatteita. Lukuun ottamatta esiliinoja, jotka on valmistettu uudelleenkäytetystä materiaalista, emme ole löytäneet toimittajaa, joka voisi tarjota vastaavaa kokkivaatteissa – ennen kuin nyt Segersin ja Eliksen kanssa, sanoo Paul.
Ainutlaatuiset erot osana viehätystä
Yksi tuotannon haasteista on ollut luoda identtisiä tuotteita tekstiiliraaka-aineesta, joka on kaikkea muuta kuin yhtenäinen. Vaatteiden valkaiseminen identtiseen ilmeeseen on mahdotonta, koska menetelmä rasittaa ympäristöä.
– Jos asetat kaksi kokkia vierekkäin ja tiedät, mitä katsot, voit varmasti huomata pieniä sävyeroja näissä kokkitakeissa. Mutta kuinka usein vieras kiinnittää huomiota tällaiseen? Ja onko se oikeastaan ongelma? On hyvä syy siihen, miksi vaatteet eivät ole identtisiä. Luonto on täynnä erilaisuutta, ja jos voimme pitää eri sävyisiä porkkanoita viehättävinä, voimme varmasti oppia pitämään samaa kokkitakeista tai lautasliinoista. En näe siinä ongelmaa, sanoo Paul.
Kestäviä vaatteita useammille
Segersille on nyt tärkeää arvioida projekti yhdessä Paulin ja Eliksen kanssa. Toiveena on pystyä laajentamaan ja tarjoamaan näitä uudelleen käyttöön otettuja vaatteita useammille alalla toimiville, jotka haluavat olla kestävämpiä.
– Tällainen projekti ravistelee asioita ja vaatii uusia ratkaisuja niin yhteistyössä, logistiikassa, tuotekehityksessä kuin tuotannossakin. Muutokset voivat olla epämukavia, mutta tämä projekti on ollut pelkästään hauska. Lopulta kyse on siitä, että voimme esitellä tuotteita, joista olemme ylpeitä ja jotka edistävät kestävämpää alaa. Haluamme, että kaikilla olisi mahdollisuus työskennellä näissä vaatteissa, kertoo Peter Frank Segersiltä.
